Kristillisdemokraatitkin jättivät vaihtoehtonsa äänestäjille, mutta paikka valitettavasti menetettiin. Valtakunnallisesti yhden paikan menetys on siedettävä. Tulos oli osittain seurausta siitä, että KD- piiri sai tietää vasta ihan viimetingassa istuvan kansanedustajan jättäytymisestä pois. Jos tieto olisi saavuttanut meidät ajoissa, ehdokasasettelu olisi voinut olla toisenlainen. Käymäämme vaalikampanjaa pidettiin kuitenkin innoittavana ja toimijoitamme yhdistävänä kokemuksena.Paljon uusia ihmisiä ja jäseniä tuli toimintaan sen kautta mukaan. Sekin on arvokasta ja jo nyt suunnataan katseet kohti kuntavaaleja.

Vaalit näyttivät jälleen kerran sen, että vaikka demokratia on ilmaista, sen kertominen vaali-ilmoituksilla maksaa tuhottomasti. 

Keskeisillä valtapaikoilla vaikuttaneet valtiohoitajapuolueetkin maksoivat vaalituloksesta kalliin hinnan.  Rankimman kansanedustajapaikkojen menetyksen kärsivät suvaitsevaisuuden puolesta esiintyneet Vihreät, jotka päättivät olla suvaitsematta perussuomalaista ajatuksenkulkua.

Pulinat pois, kansa on puhunut – tämä retoriikka ei tule uudessa tilanteessa enää toimimaan. Presidentti Halosen toive siitä, että on parempi, että kansa menee uurnille kuin kaduille, voi osoittautua ennenaikaiseksi. Kansa nimittäin jo pyrkii kaduille. Se tulee kysymään, että tarkoitimmekohan kuitenkaan halla-ahoja maahanmuuttoasioiden puheenjohtajaksi tai viitasaarelaista sahuria tunteittemme tulkiksi? 

On suorastaan kutkuttavaa seurata, miten Portugalin ja mahdollisesti muiden maiden talouskriisit ratkaistaan Suomen osalta vaalilupaukset lunastaen ja kuitenkin vastuu rahajärjestelmien pystyssä pitämisestä kantaen. Jos lupaukset kansalaisille petetään, kotimaan jytky voi loppua lyhyeen. Jos taas kansainväliset kumppanit petetään, Suomesta tulee Euroopan virallinen häirikkö. Valitkaamme siis reippaasti ruton ja koleran väliltä.

Mikäli eduskunnan väliaikaisen kokoomuspuhemiehen näkemykset rikkaiden suosimisen lopettamisesta eivät jää irtonaisiksi heitoiksi, vaan hallitus ottaa kansan kahtia jakaantumisen korjaamisen sydämenasiakseen, tehdään korjausliike nyt, viimeisessä mahdollisessa ääritilanteessa. Yhtään kuherruskuukautta ei sovi tämän asian kuntoon panemisella enää viivytellä. 

Jos vaikeasti työllistettäville ei nyt ole olemassa bisnespohjaisia työmarkkinoita, niin toisenlaiset työmarkkinat pitää heille luoda. Onhan jokaisella kansalaisella on oikeus tuntea kuuluvansa tähän yhteiskuntaan sen hyödyllisenä osana niillä voimavaroilla, jotka kullakin on käytettävissä. Ja kannustamalla voimavaroja voidaan kasvattaa. Työttömyys ei ole luonnon laki jota vastaa olisi turha taistella.

Meitä hellitään ensi vuonna taas kaksilla vaaleille. Toivottavasti kiinnostus politiikkaan kasvaa niissä aidosti eikä käänny kyllästymiseksi.

Mikäpä olisikaan enemmän paikallaan, kuin rohkaista kaikkia kuulijoita: ”Kansa on puhunut – innostunut pulina jatkukoon”