Eilen illalla oli valtuuston kokous, jossa tehtiin tulevaisuudessa ehkä jopa historialliseksi osoittautuva päätös: kunta teki esisopimuksen Kiparin alueen myymiseksi matkailuyritystoimintaan äänestyksen jälkeen. Jos kauppa toteutuu, kunta kuittaa noin 90 hehtaarilla rautavaaralaista erämaamaisemaa ja rantaa vajaat 700.000 euroa.

Hanke saavutti erittäin kiihkeän liikehdinnän kuntalaisten ja muidenkin parissa. Valtuustossa pitämiäni puheenvuoroja kuunneltiin tarkalla korvalla. Olihan eräiden luottamushenkilöiden toimesta nostettu ennennäkemättömällä tavalla tikun nokkaan  asian valmistelun laillisuus. Puheenjohtamani tarkastuslautakunta saikin asian mietittäväkseen ennen valtuustoa  pidetyssä lautakunnan kokouksessa.

Valtuustossa rautavaaralainen kansanedustaja olisi odottanut, että lautakuntamme olisi tunnin asiaa puituaan jo ollut valtuustoa neuvomassa, miten laillisuus Kipariasian valmistelussa on hoidettu. Eihän se niin mene! Ensisijainen laillisuuden valvoja valmistelijana ja täytäntöönpanijana on kunnanhallitus, jossa kyseinen kansanedustajakin istuu. Toisekseen vain tilintarkastajalla on kunnassamme ammatillinen pätevyys arvioida, onko kunnanhallitus tehnyt laillisuuden valvonnan. Siihen näkemykseen tarkastuslautakunta sitten voi yhtyä. Tutkitaan, tutkitaan, mutta aikanaan, aikanaan...

Illan valtuusto toi esiin myös mielenkiintoisen ilmiön- poliittisen puheen yhden tyylilajin: paatoksen. Se voi olla oivakin tehokeino jos se tapahtuu yleisön vakuuttamiseksi eikä pelottelemiseksi. Epäluottamuksen herättämistä ja sen vahvistamimista viranhaltijoita ja muita luottamushenkilöitä kohtaan en pidä erityisen fiksuna käyttövoimana edes kunnallispoliitikolle.

Maat kunnalta ostava taho neuvottelee vielä lisäksi parinsadan hehtaarin lisämaan ostamisesta yhtiöiltä ja yksityisiltä. Se sijoittaa parisataatuhatta euroa alueen kehittämissuunnitelmaan. Tällaisten ihmisten toimia tietysti seurataan kateudesta vihreinä. Mutta he voivat tuoda ajan kanssa kipeästi kaivattua liikettä alueen näivettyneeseen elinkeinoelämään.

Vaikka paikallisella väestöllä olisi aikaa kölliä Hiekkahäikässä koko kesä, niin eipä heitä siellä ole näkynyt. Tässä suhteessa sijoittaja vakuuttaa minua enemmän kuin Hiekkahäikän puolustajat. Eihän sitä hiekkaa tulla rannalta mihinkään viemään!