Aamu alkoi lupaavasti pienessä pakkasessa Tervon idyllisellä kirkonkylällä jossa kampanja-apulaiseni Markku ja Anneli saivat hääriä hiki hatussa, kun väkeä tuli joka suunnasta aamuisille nokipannukahveille. Ihmiset olivat hyväntuulisia, eivätkä tuntuneet ollenkaan vierastavan meitä kristillisdemokraatteja torin laidalla. Kuulin koskettavan elämäntarinan rouvasta, jota elämä oli kohdellut kovin ottein. Mutta voi sitä optimistisuutta, joka tuon arjen sankarin silmistä loisti, kun hän vetosi ehdokkaaseen, että "älkää unohtako meitä pienten paikkakuntien ihmisiä, jotka tarvitsemme monen erityisalan terveyspalveluja. Älkää antako viedä meiltä kaikkia palveluja kauas!" Taivas tuota tätiä siunatkoon.

Sitten siirryimme naapurikylän keskustaan. Tuskin olimme ehtineet  tulia nuotiokehän alle virittää, kun kaukaa torin toiselta laidalta alkoi - sanonko suoraan - jumalaton rähjääminen ja kiroilu. Meitä lähestyi määrätietoisesti horjahdellen isoääninen mies, jolta ei asiallista sanaa saatu. Kaveri tarttui kahvimaitopurkkiin ja uhkasi juoda maidon. Ja kun se ei meille käynyt, arveli lorottavansa kahvipannuumme. Noituminen jatkui ja jatkui. Väki katseli ihmeissään torin tosella laidalla eikä uskaltanut tietenkään lähellemmekään. Kerran komensin herran poistumaan paikalta, jonka tämä ihmeekseni tekikin. Palatakseen takaisin. Sitten karkoitusta koetti paikallinen ystävämme Markku. 

Masentuneena kävelin kadun toiselle puolelle, jossa ihmiset pilkistelivät tapahtumia autojensa välistä. Joku isännistä arveli karjujasta, ettei tuommoisten kuuluisi vapaalla jalalla kulkea. Yksi nainen piilotteli vaalimainostaulun takana ja sanoi, että hän pelästyi räyhäämistä jo pitkän matkan päässä.

Valtakuntaan asetettiin joitakin aikoja sitten työryhmä, joka pohti päihtyneiden talteen ottamista kunnissa. Pohja-ajatuksena oli, että on väärin, että poliisit joutuvat rikosten ennaltaehkäisemisen ja rikostutkinnan asemesta kärräämään juoppoja laajojen poliisipiiriensä laidalta toiselle ja vielä tarjaomaan selvinneille kotikyyditkin. Vaihtoehtoina oli, että entäs voisiko tehtävän hoitaa ensihoitoväki - no ei voi. Entäs palokunnat - ei sitä vähää. Jäljelle jäi pari kehittämisvaihtoehtoa: kunnat ja kolmannen sektorin toimijat. Kyllä, luit oikein.

Onko tässä taas yksi työsarka, joka kaadetaan kuntien kontolle ilman tehtävään osoitettua rahaa. Vähänkö on kuntien sosiaalitoimilla sarkaa jo ennestään? Ja entäs yhdistysväki sitten? Ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että vapaaehtoisvoimin ryhdyttäisin arvioimaan kännisten terveydellistä tilaa ja sitten heitä kärräämään kuntien keskustoissa tyhjillään seisoviin putkatiloihin? Jos alkoholivero on valtiolla niin tuottoisa, niin kotiutettakoon noita tuloja kunnille, jotka koettavat omien kyläkarjujiensa kanssa tulla toimeen.

  HUOMIO, YSTÄVÄNI:
EMME OLE ENTISESSÄ NEUVOSTOLIITOSSA. KOMMENTOI ROHKEASTI BLOGIKIRJOITUKSIANI TÄHÄN ALLE!