Lähiruuan suosio kasvaa, mikä on mukava asia. Määritelmällisesti lähiruoka on ruuantuotantoa, joka käyttää oman alueen raaka-aineita ja tuotantoresursseja. Tästä hyötyvät alueen tuottajat ja yrittäjät. Lähialue voi olla tuotteesta riippuen kylä, kunta, seutukunta, maakunta tai esimerkiksi Itä-Suomi. Mitään viivantarkkaa rajausta ei ole.

Hyviä puolia lähiruualla on lukuisia. Se on turvallisesti ja puhtaasti tuotettua. Lähiruoka on tuoretta, kuljetus- ja säilytysajat ovat lyhyitä. Lisäaineita ja pakkaamista tarvitaan vähemmän. Lähiruokaa hyödyntämällä voidaan suosia vuodenaikojen sesonkeja ja edistää alueellista ruokaperinnettä. Lyhyen elintarvikeketjun valvonta on helpompaa kuin pitkän, koska tuottaja tiedetään tai saadaan helposti selville. Kun oman pitäjän tuotteita käytetään, tuetaan samalla työllisyyttä ja lisätään verotuloja. Matkalla aitoon lähiruokaan on hyvä välivaihe edes se, että hinnaltaan kilpailukykyinen Pohjanmaan peruna tuodaan Itä-Suomeen, jossa se jalostetaan ja pakataan laitoskeittiöille.

Yksittäisen syömämiehen tai -naisen kannalta lähellä tuotettua ruokaa on usein hankala löytää. Kauppojen hyllyillä sitä harvoin on. Suurten tukkukauppojen valikoimiin on pienten tuottajien vaikea päästä. Lähiruokaa saa suoraan tiloilta, toreilta ja markkinoilta, kauppahalleista ja myyjäisistä. Yksi johtavista luomu- ja lähiruuan käytön edistäjistä on muuruvetinen Topin maatilamyymälä.

Sisä-Savon seutuyhtymä on vuosi sitten tehnyt selvityksen lähiruuan käytöstä Pohjois-Savon kunnissa. Sen mukaan esimerkiksi Kiuruveden kaupungin koululaisruokailuissa lähiruuassa on päästy jopa yli 40 prosentin osuuteen! Merkittävää edistymistä on lupa odottaa varsinkin kalaruuan hankkimisessa. Kiristyneillä vaatimuksilla pienet kalantoimittajat hätistellään pois markkinoilta. Samaan aikaan on kuntia, jossa kotimaista järvikalaa ei ole ollenkaan saatavissa kunnan ruokalistalta.

Suuri mahdollisuus lähiruuan suosimiselle on kunnallisissa ruokapalveluissa. Laitoskeittiöissä valmistetaan aterioita koulukkaille ja vanhuksille. Mikäli omassa kunnassa on ruuan raaka-aineiden tai elintarvikkeiden tuotantoa, olisi kunnan edun mukaista tukea sitä.  Kuntien hankinnat tehdään hankintalain mukaisesti kilpailuttamalla. Kysymys on siitä, miten kilpailuttamisessa painotetaan yhtäältä hintaa ja toisaalta laatua, kuten tuoreutta, elintarviketurvallisuutta tai ympäristötekijöitä. Ongelmana on myös se, että paikalliset tuottajat ja pienyritykset eivät välttämättä tunne kunnan hankintamenettelyä. Opastusta tarvittaisiin. Lisäksi tulisi tarjonnan ohella selvittää myös kysyntää: millaisia tuotteita kunnassa tarvitaan? Kunta voi linjata hankintansa niin, että tietyt tuoteryhmät, joita läheltä on saatavana, hankitaan lähiruokana.

 Ilkka Roininen

Eduskuntavaaliehdokas, Kristillisdemokraatit

  Roinisella kylvetään tässä takavuosina perunaa.