|
Eurojärjestelmän tukemiseksi annettavat
lainat ja takaukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Se on
ymmärrettävää, sillä muutamille maille sovituista laina- ja takausjärjestelyistä
on kehkeytynyt rahallisesti valtava sitoumus jo tähän mennessä.
Tulevan vaalikauden tärkein asia on mielestäni
suomalaisten kahtiajakautumisen ja eriarvoistumisen pysäyttäminen. Siihen
voimavarojamme tarvitaan. Vaan nyt ollaan luomassa väliaikaisia ja pysyviä
mekanismeja sellaiseen toimintaan, jossa Suomi ja muut euroalueen maat tukevat
pankkeja, jotka
vastuuttomalla velanannolla ovat ajaneet esimerkiksi Irlannin ja Espanjan
asuntokuplan kautta pankkiriisiin, sekä
valtioita, kuten
Kreikkaa ja Portugalia, jotka ovat lainarahalla pyörittäneet julkista
talouttaan kestämättömällä tavalla.
Koska kaikki
euromaat ovat velkaantuneita - mikä enemmän, mikä vähemmän - on syytä olettaa, että
järjestelyssä ovat Tuppuraiset Tappuraisten takuumiehinä.
Pankit ja sijoittajat tulee saada vastaamaan riskeistään. Osittainen
riskivastuu toteutunee euroalueen pysyvässä vakausrahastossa (EVM), mutta sen
on määrä aloittaa toimintansa vasta v. 2013. Vastuu sijoittajille lankeaa, jos
EVM:n ollessa toiminnassa jokin maa laitetaan velkasaneeraukseen.
Kreikan valtio on toiminut
lainarahalla vuodesta 1980 lähtien. Kreikan julkinen velka nousee tänä vuonna
lähes 350:een miljardiin euroon, mikä on 150 % maan
bruttokansantuotteesta. On epätodennäköistä, että Kreikka pystyy koskaan maksamaan
velkojaan. Tämä tiedettiin jo viime vuoden keväällä, kun Kreikkaa ryhdyttiin tukemaan
euromaiden suorilla lainoilla. Jo siinä vaiheessa olisi pitänyt saattaa maa selvitystilaan,
realisoida Kreikan valtion omaisuutta ja rakentaa maalle velkajärjestelyohjelma.
Nyt Suomi on sitoutunut luotottamaan Kreikkaa 1,48 miljardilla eurolla –
velkarahalla! Lisäksi on vielä lainatakaus Irlannille (0,74 miljardia), ja
Portugali on vailla takauksia, joiden osuus Suomelta olisi arviolta 1,20
miljardia.
Mutta itse otsikon kysymykseen: Verotuloilla ei tule enää taata ulkomaisten rahoituslaitosten riskejä ja euromaiden huonoa taloudenpitoa. Korviaan myöten velkaantuneella Suomella ei ole myöskään realistisia mahdollisuuksia lainoittaa niitä eurooppalaisia rahoituskriisejäjotka voivat realisoitua piankin.
|
