Tuomioja esitti linjauksensa Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlissa itsenäisyyspäivän aattona.

- Jotain kammottavaa on siinä, että uutisissa voidaan puhua katolisista, protestanttisista tai islamilaisista lapsista ikään kuin heillä olisi olemassa jokin etukäteen annettu uskomus, jota pitää varjella ja kunnioittaa. Heitä, joilla ei vielä ole olemassa edellytyksiä tehdä omia ratkaisujaan, pitäisi varjella uskontojen tai uskomusten pakkosyötöltä.(lainaus Kotimaa)

Tuomioja on osittain oikeassa. Uutisessa on vain se huono puoli, että hätäinen lukija helposti tulkitsee ateisti Tuomiojan sanoman yksinkertaistettuna: uskonto myrkyttää mielen. 

Olen samaa mieltä siitä, ettei tiedotonta lasta saa ottaa uskonnollisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi pelkän luonnollisen syntymän perusteella. Jäsenyyden esimerkiksi kristillisessaä seurakunnassa tulee alkaa siitä, kun lapsi tai nuori itse haluaa tehdä tämän valinnan. Siksi helluntailaiset eivät kasta vauvoja.

Eri mieltä olen siitä, ettei vanhemmilla ensisijaisina lapsen kasvattajina saisi olla ja pitäisikin olla sellaisia arvoja, joita on tarpeen varjella ja kunnioittaa niin, että lapsikin sen ymmärtää. Ihmisellä, jolla ei ole joko toisten antamana tai itse tietoisesti valittuna esimerkiksi uskomus tai arvo siitä, että toiselta ei saa ottaa henkeä, saattaa toimia vastuuttomasti lähimmäisiään kohtaan. Tätäkö rauhanaktivisti Tuomioja ei kertoisi lapsilleen?

Jopa koululaitoksessa nostaa päätään käsitys, että uskonnosta nousevat pyhät arvot on pidettävä lasten ulottumattomissa. Vaikka ne toteutettuina suojelisivat elämää ja ohjaisivat sitä vastuulliseen suuntaan. Vaikka koulu on juuri se paikka, jonka tulisi  erilaiset arvokäsitykset tuoda lähelle lasta.

Samaa mieltä Tuomiojan kanssa olen siitä, että ulkokohtainen kylmä uskonnollisuus, jota käytetään ikään kuin mitä tahansa maallista tai poliittista aatetta toisia vastaan, on tuomittavaa. Sellainen uskonnollisuus tuhoaa elämää. Siinä ei ole mitään lapsille henkiseksi perinnöksi annettavaa.

Miksi tämän valistuneen ajan ihminen on niin tyhmä, ettei se tajua, että "kyky hahmottaa maailmaa" ei voi perustua vain ihmisen omiin aistihavaintoihin ja itse itselleen kehittämään uskomusrakennelmaan?. Hahmotamme maailman aina myös toisten ihmisten ja MONIEN arvojen, myös uskonnon arvojen avulla. Vanhempi, joka kieltää tämän, riistää lapseltaan oikeuden hahmottaa maailmaa niiden arvojen valossa, jotka ovat osoittaneet kestävyytensä tuhansien vuosien ajan ja kaikissa kulttuureissa (esimerkiski rakkauden kaksoiskäsky). Lapsilleko ei saisi kertoa että "mitä toivot ihmisten sinulle tekevän, tee sinä se heille" vain siksi, että se on kirjoitettu raamattuun?