Reittiä esittelevään tilaisuuteen oli jaksanut tulla vain pari maanomistajaa, joille reittitoimitus tulee pysyväksi rasitteeksi. Oliko kuulemistilaisuus taktikoitu näin myöhäiseksi, ettei asiasta ehdittäisi käydä julkista keskustelua, kun asukkaiden kuulemisaika asiassa on tätä luettaessa jo päättynyt?

Kunnan puolesta reitin kustannusjaosta aikanaan sopineita ei totisesti voi kuntalaisten liiallisesta edun ajamisesta syyttää. Päinvastoin. Reitin virallistamisesta saatavat taloudelliset hyödyt eivät ole oikeassa suhteessa reitin rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin. Ei, vaikka Ely keskus kustantaa rakentamisesta 66,7%.

Koko Koillis-Savoa koskettava hanke on kestänyt tuskatuttavan pitkään ja sinä aikana sen kustannukset ovat karanneet käsistä. Alun perin liikkeelle lähdettiin 900.000 euron kustannusarviolla. Vaan mitäpä sillä saatiin. Saatiin pelkkä suunnitelma, reittitoimitukset ja maanomistajien kanssa tehtävät sopimukset. Rautavaaran kunnan reittien virallistamiseen varatut 56.000 euroa lienee jo käytetty. Rakentamisen suhteen ollaan lähtöruudussa. Koillissavolaiset kunnan isät joutuvat nyt hakemaan jatkolle uuden rahoituksen, johon on arvioitu tarvittavan lisää rahaa noin 1 miljoona euroa. Vasta sillä rahalla päästään varsinaiseen reittien rakentamistyöhön.

Kuulemistilaisuudessa esittämäni näkemys Rautavaaran kunnan suhteettomasta maksuosuudesta kiistettiin jyrkästi. Rautavaaran reitit rakennetaan kolmessa pätkässä. Näistä menoista Rautavaaran kunnan osuus on 91.407 euroa. Rakentamisen kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat Rautavaaran reiteistä keskimäärin 5.025 euroa kilometriltä.

Kunnasta tulee perustetun reitin ylläpitäjä maastoliikennelain 14§ mukaisesti. Se merkitsee yhtä huolen aihetta lisää. Kunta, jonka tulisi vastata ensisijassa vain lakisääteisistä perustehtävistään, sitoo valtavan määrän pääomia vuosittaiseen reittien kunnossapitoon. Siihen ei olisi mitään valtiovallan velvoitetta, jos reittejä ei perustettaisi. Kunta näyttää reittejä perustamalla ympäristön kannalta juuri päinvastaista esimerkkiä kuin pitäisi edistämällä melusaastetta ja kasvihuonepäästöjen lisäämistä. Ne vahingoittavat, eivätkä paranna alueen matkailullista vetovoimaa. Moottorikelkkailijat saavat itse perustaa ja virallistaa käyttöönsä reittejä niin paljon kuin kukkaro kestää, mutta yhteiskunnan varoja niihin ei pidä hassata enää yhtään.

Jos reitit kaikesta huolimatta tultaisiin rakentamaan, kunnassa pitäisi ensi tilassa tehdä sitova periaatepäätös, että uudet reitit otetaan käyttöön vain, jos niiden ylläpidosta aiheutuneet kulut peritään täysimääräisesti reitin käyttäjiltä. Yksi mahdollisuus on, että kunnat luovuttavat reittien virallistamisen jälkimmäisen puoliskon ja sitä tehden reittien ylläpitovastuun sopimuksella kelkkailijoita edustavalle toimijalle, jolloin reittien kunnossapito ei ole enää riippuvainen kuntien taloudesta. Lisäksi kelkkailun saastuttamisen vuoksi tulisi määrätä maksu pysyvän haitan aiheuttamisesta alueen asukkaille.

Se vielä ihmetyttää, miksi yhtä, elitististä miesvaltaista harrastajajoukkoa kannetaan yhteiskunnan varoin kultatuolissa rakentamalla heille näitä reittejä. Moottoriveneilijät, mönkijällä ajelijat ja crossipyöräilijät tarvitsevat omat lailliset alueensa harrastaakseen. Milloinkahan he ovat jonossa kunnantalolla oikeutettuine vaatimuksineen?. Esitin takavuosina, että esimerkiksi veneilijät Alakeyrityllä tarvitsisivat viitoituksen edes kirkonkylän rannasta Hiekkahäikkään, että matka läpi matalikkojen voitaisiin tehdä turvallisesti. Siihen ei  löytynyt rahaa, vaikka tavallisen vesilläliikkujan turvallisuudesta on kysymys.

Vaikka asioiden asettaminen vastakkain voi tuntua epäreilulta, niin pitää muistaa, mitä muita merkittäviä hankkeita Rautavaaralla on käynnistymässä: Katuverkon peruskorjausta, Lepolan laajentamista, terveyskeskuksen korjausta, valokaapeliverkon rakentamista koko kunnan alueelle, lähiliikunta-alue ja niin edelleen. Etusijalle asettaisin ihmisten peruspalvelut ja mieluummin lihasvoimalla kuin moottoreilla tapahtuvan liikunnan edistämisen.