Äitiysloman lähetessä loppuaan monissa perheissä pohditaan kiihkeästi sitä, miten arki siitä lähin järjestetään. Meillä on lailla vahvistettu oikeus päivähoitoon, mikä on hyvä asia. Mutta mikä olisi parasta lapselle ja onko sen parhaan mahdollista toteutua? Mihin on varaa ja mistä vaihtoehdoista voimme valita?

Valitettavan usein alle vuoden ikäinen lapsi – oikeastaan vauva - päätyy kahdentoista lapsen päiväkotiryhmään. Hän harjoittelee vasta olemaan ”minä” tiiviisti oman vanhemman kyljestä käsin. Nyt hän joutuu eroahdistuksen lisäksi sopeutumaan vaihtuviin hoitajiin, uuteen ympäristöön ja rutiineihin sekä tyytymään jaettuun huomioon. Hänen on opittava sietämään ympärillä viliseviä tovereita, jotka tahtovat sitä samaa kuin hänkin: omaa aikuista joka pitää lähellä, hoitaa hellästi ja pitää juuri minua ainutlaatuisena. Hoitopäivä ei saisi venyä liian pitkäksi. Myös isompien lasten päiväkotiryhmien maksimikoko tulee säätää lailla nykyisiä suosituksia pienemmiksi, jotta lasten hyvinvointi lisääntyy ja ongelmia voidaan ehkäistä.

Perhepäivähoito on pienille lapsille se päivähoitomuoto, joka parhaiten vastaa kotihoidon hyviä puolia: yksi pysyvä hoitaja koko päivän, pieni ryhmä sekä kodinomainen ympäristö. Perhepäivähoitaja tekee yksin vastuullista ja vaativaa työtä, ja hänen työpäivänsä venyvät usein pitkiksikin. Jos koulutettujen ja ammattitaitoisten perhepäivähoitajien palkkausta ei pikaisesti korjata, tämä tärkeä päivähoitomuoto kuihtuu pois lapsiperheiden ulottuvilta.

Monet perheet hakevat lapselle kokopäivähoitopaikkaa muiden kuin taloudellisten  syiden perusteella. Taustalla saattaa olla fyysistä sairautta  tai vaikkapa masennusta; myös monilapsisen perheen arjen pyörittäminen uuvuttaa. Näiden tilanteiden  täsmäapu olisi  lapsiperheiden kotipalvelu, jota ei nykyisin ole juurikaan tarjolla.  Tämä tukimuoto olisi päivähoitoa parempi vaihtoehto myös niissä perheissä, joissa tarvitaan ihan konkreettista mallia arkiasioiden hoitamiseen. Kodinhoitaja opettaa, miten laitetaan ruokaa ja siivotaan tai  kuinka lapset saadaan ajoissa nukkumaan. Nämä taidot säilyvät perheessä sittenkin, kun päivähoitoikä on ohitettu.

Avoimen päivähoidon kehittäminen ja ylläpitäminen ei saisi jäädä muun päivähoidon kasvun alle. Leikki-ikäisellä tulee olla mahdollisuus ryhmäkokemuksiin, vaikka vanhempi hoitaakin häntä kotona. Avoimen päivähoidon kautta saavat myös kotivanhemmat mahdollisuuden vertaisryhmään, jossa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Myös kolmannen sektorin järjestämä toiminta tarjoaa arvokkaita kontakteja kodin ulkopuolelta; seurakunnan kerhopäivä on monelle pienelle viikon kohokohta.

Vanhemmuuteen kasvaminen alkaa lapsen syntymästä. Kaikilla perheillä ei enää ole suvun tukiverkkoa auttamassa, jakamassa ja opastamassa  uuteen elämänvaiheeseen sopeutumisessa. Nuorilla vanhemmilla on paljon tietoa ja kykyä hankkia sitä. Monet tarvitsevat tukea siihen, miten tuo tieto sovelletaan omaksi näkemykseksi ja arjen toimiksi oman perheen hyväksi. Myös yhteiskunnan on kyettävä tukemaan vanhemmuutta kaikin mahdollisin keinoin. Kun perheen pulmiin puututaan huolten ollessa vielä pieniä, voittavat sekä yksilöt että yhteiskunta niin hyvinvoinnissa, ajassa kuin rahassakin:  Kun tarjoamme ajoissa riittäviä ja oikeanlaisia peruspalveluita, ei meidän tulevaisuudessa tarvitse niin usein turvautua kalliisiin erityispalveluihin.

Ilkka Roininen
Eduskuntavaaliehdokas, krist

Mitä mieltä huippuasiantuntija Liisa Keltikangas-Järvinen on?

 Lisää perhearvoista täältä

 Lapsella on elämä edessä päin. Me aikuiset luomme ratkaisuillamme ja arvoillamme sille pohjan.
Kuva: Ilkka Roininen

HUOMIO, YSTÄVÄNI:
EMME OLE ENTISESSÄ NEUVOSTOLIITOSSA. KOMMENTOI ROHKEASTI BLOGIKIRJOITUKSIANI TÄHÄN ALLE!