Niin ainakin yleisesti odotetaan. Olen jo pitkään äimistellyt kotikunnan valtuuston vaisua puolikasta. Osa luottamushenkilöistä onnistuu pääsemään koko nelivuotiskaudestaan käyttämättä ensimmäistäkään puheenvuoroa päätöstä tehtäessä. He ovat ihan mukiinmeneviä kansalaisia, joilla suu kyllä käy kadulla kohdatessa. Mielipiteissäkin löytyy. Mutta julkiseen keskusteluun he eivät suurin surmin osallistu. Ainut ääninäyte saadaan nimenhuudossa  ja äänestettäessä "ei" tai "jaa". Jos mielipide joskus lipsahtaisikin, niin perusteluja on jo turha odottaa.

Kreikassa, josta länsimainen demokratiamme lienee syntynyt, opetetaan jo peruskoulussa väittelytaitoa. Ihan harjoittelun vuoksi asiasta kuin asiasta on opeteltava keskustelemaan julkisesti puolesta tai vastaan. Siellä yleinen kansalaishyve on tuoda esiin jonkun esittämän mielipiteen vastakkainen puoli, olipa puhuja pohjimmiltaan sitä mieltä tai ei. Sanovat  sellaista taitoa sivistykseksi.

Kyllä valtuustossa puhutaankin. Tuon tuostakin kuuluu sieltä salin puheliaammalta puolelta outoa otattelua. Puheenvuorot on rakennettu hyökkääviksi väittämiksi. Helposti heitetään epäilyksen varjoja milloin mihinkin suuntaan. Useimmiten kuulutaan olevan tekemässä suoranaista laittomuutta. Kuulijat vääntelehtivät odottaessaan, kenen kimppuun seuraavaksi käydään.

Kun keskustelu on sillä tasolla, voi hyvinkin ymmärtää valtuuston vaiteliasta puolikasta. Pitää olla vähän "hurja", jos moiseen otatteluun mukaan lähtee.