|
Nuorten viljelijöiden jatkamisen esteet |
| Tulosta |
|
|
Puheilleni tuli maaseudun pariskunta, joka kertoi käytännön
hankaluuksista saada valtion tukemaa rahoitusta eräissä
sukupolvenvaihdostapauksissa.He kertoivat esimerkin, miten tilan pidon jatko kaatuu liian usein kaavamaisiin vaatimuksiin määriteltäessä tilan elinkelpoisuutta.
Tunnetusti maaseutuyrittäminen ei ole yleensä ainakaan pienemmällä
tilakoolla mikään kultakaivos maatalousyrittäjälle. Asetuksella on määritelty
elinkelpoisen tilan vaatimukset. Ollakseen elinkelpoisen, tilan on taattava
vähintään 17 000 euron palkka viljelijälle (eräissä tapauksissa 10 000
euroa).
Vaikeudet alkavat, kun entistä karjatilaa muutetaan
kasvinviljelytilaksi. Tämä on välttämätöntä, jos tila ei halua investoida
uusiin tuotantorakennuksiin ja isoihin koneisiin, vaan pitää maatilan
maatilana, pellot viljelyssä ja maaseutumaiseman hoidettuna. Näissä tapauksissa
maatalousyrittäjän pääasiallinen tulo usein tulee tilan ulkopuolelta. Näitä
tuloja ei kuitenkaan oteta huomioon tilan elinkelpoisuutta arvioitaessa, vaikka
tulos raavitaan kokoon yrittäjän rehellisellä työllä. Näin ollen valtion
tukemaa lainaakaan ei heru. On merkillistä että asetuksessa niin karja- kuin
peltotilalle on asetettu samat kannattavuusvaatimusrajat, vaikka kasvinviljelytilojen
tulos harvoin yltää lähellekään esimerkiksi maitotilaa.
Vaihtoehtoja ovat markkinaehtoinen rahoitus, joka on
kohtuuton vaihtoehto muutenkin heikosti kannattavalla alalla, peltojen
jättäminen pusikoitumaan tai yrittäjän muuttaminen kaupunkiin.
Asetuksen muutos tulorajaan ja tilan ulkopuolisten tulojen
huomioiminen olisi nopea ja tehokas tapa pitää osaltaan maaseutu asuttuna.
|