Suomessa on ollut kaksi periaatetta, joita soisi vapaan lehdistönkin vielä kunnioittavan: Kansalainen on syytön niin kauan kuin hänet syylliseksi todetaan ja syyllisyys on sovitettu, kun siitä langetettu rangaistus on kärsitty. Nyt lehdet ruokkivat sensaationälkää julkaisemalla kansanedustajaksi valittujen rötöstelyjä jopa liki 30 vuoden takaa.

Ei tässä elämässä ole annettu kaikille valttikortteja ja lavealle polulle voi luiskahtaa kuka tahansa. Niistä retkistä kannetaan elämän ikäiset leimat omassa sisikunnassa ja lähipiirissä. Häpeä istuu monesti tiukassa. Mutta kun rikos on sovitettu, niin vähin, mitä lähimmäinen ja lehdistö voi tälle tehdä, on antaa hänelle uuden elämän mahdollisuus. Kymmenien vuosien takaisten tunkioiden kaivelijoiden pitäisi muistaa, että rötöksiin usein liittyy oman elämän hallinnan jonkin asteinen menettäminen. Ne ovat tragedioita, joiden päässä mennään monta kertaa sivu lain kirjaimen. Tiedän jotakin esimerkiksi kansanedustaja Oinosen ensi askeleista kaidalla tiellä. Häntä vahvemman on pitänyt miestä kuljettaa 18 raitistumisen vuotta.

Toki lehdistön tulee olla kriittinen niistä töppäyksistä, joita tehdään sitten kun valtaa on saatu.

Ilkka Roininen