Toiselle luokalle sitten siirryinkin uuteen kouluun, Siikajärvelle. Samaan opinahjoon, jossa kaikki nurmesniemeläiset  isosiskojani vaille olivat jo pakertaneet. Isot siskot kävivät järven takan olevaa Rannankylän koulua.

Kakkosluokan opettajaksi sain legendaarisen Esteri Lehtosen (myöhemmin Mäkikorte). Isot siskot olivat saaneet sen verran tutustua häneen jo aiemmin, joten osasin odottaa kohtaamistamme pelolla ja vavistuksella. Mutta ihan hyvinhän luokassamme meni. Jos Siikajärven koulun varsinaiset opettajat olivat sairaana, heitä tuurasi entinen Hankamäen koulun opettaja Hanna Hakkarainen. Hänen muistan kerskuneen, miten tämän mies kyllä itse osasi ommella napin palttooseen. Toinen vakiotuuraaja oli koulun naapurin ylioppilasneitokainen Raili Soininen. Raili suostui aina Eija toivomukseen, että laulutunnilla lauletaan "Oopuli taipuli taspuli taipuli, Oo serasoo..." Mitään pöljempää en ollut koskaan kuullutkaan!

Esteri oli olemukseltaan kuivakka. Hänen kissamaiset silmälasinsa tyylikkääseen leninkiin yhdistettynä tekivät  känestä klassisen kyläkoulunopettajan perikuvan. Kojakka lauluääni Esterillä oli ja hän paljasti ensi kerran elämässäni, millaiset puvut tontuilla kuusijuhlassa oli yllä. Silloin juuri harjoiteltiin. Esterin teettämä seinävaate on minulla vieläkin tallella. Alaluokan opettaja avioitui minun Siikajärvellä ollessani.

Kolmos- ja nelosluokan opettajani oli sirkeä neiti-ihminen Leivonmäeltä, Tellervo Hytönen. Tellervosta ei jäänyt muuta hampaankoloon, kuin että kerran hän kiukuspäissään seisotti meitä arestissa nippanappa sen verran, että myöhästyimme kouluautosta ja saimme odottaa ylimääräiset pari tuntia. Tellervo antoi minun soitella välitunnit "Ystävää sä lapsien" . Taisin olla vähän lellikki. Kun sitten opettajamme oli löytänyt sulhasen ja oli suunnistamassa kotipuoliin uuteen elämänvaiheeseen, hän järjesti meille oppilaille keväällä viime päivinä illanvieton. Tarjosi jatakin mutusteltavaa, ja näytti rainakuvia. Se oli hauska ilta. Tellervon maallinen matka päättyi jo nuorena.

Muista opettajista tutustuin lähinnä Veikko Tiitaan, joka opetti liikuntaa ja puukäsitöitä. Hänen hahmonsa oli minusta pelottava. Liikuntatunneilla mm.marssittiin sotilasmuodostelmassa. Puutyöt olivat minulle vaikeita. Jännitin niitä yli kaiken ja puutyöpäivä oli pienessä  päässäni  epäonnistumaan tuomittu jo ennen aamuhartautta :( . Liikuntatunnilla tuli kerran Pirttiuron oppilaat Aarne Saarelaisen johdolla pelaamaan jalkapallo-ottelua kouluamme vastaan. Sattui episodi, jonka kirkkaasti muistan. Heikkisen Artolla oli jostain kumman syystä verryttelytakin povitaskussa tulitikkuaski. Ja kun tämä heittäytyi mahalleen palloa kiinniottaessaan, koko tikkuaski sähähti tuleen polttaen reiän takkiin. Talvisin pidettiin hiihtokilpailut, joita koko kylä väki tuli kirittämään ja lasten suksia voitelemaan. Useimmiten sijoituin näissä kilvoitteluissa sinne häntäpään varmistelijoihin. Kerran koulunväki oli kinkereissä talvella Kalervo ja Ilma Hartikaisella. Se tilaisuus oli minulta ensikosketus luterilaiseen kirkkoon. Väinö Mentu niitä menoja kanttorin kanssa veteli.

Siikajärven koululta tehtiin kerran syksyllä luokkaretki kirkonkylälle. Käytiin paloasemalla, jossa Karmitsan Jukka esitteli paloautoa. Sen kyljessä oli vesiliitin, jota peitti korkki. Jukka pelotteli, että jos vuan tuo korkki aakastaan, niin hirveesti tulloo vettää vauhilla. Vieläpä käytiin samalla retkellä kirkon kellotapulissakin.

Siikaärven koulussa meitä innostettiin kulttuuriinkin. Kirkonkylän koululla oli niin sanotut "Henkiset kilpailut". Hakkarais-Seppo ja minä lähetettiin edustamaan kulmakunnan laulumestaruutta. Enpä muista oliko sarjoissamme muita kilpailijoita, mutta taisin tulla toiseksi. Tässä aikansa Idols- kilpailussa oli laulettavakaksi määrätty kaksi laulua, toinen oli vapaavalintainen ja toisen piti olla "ja Pekka se soitteli viulua vaan".

Siikajärven kouluun matkattiin Ahosen linja-autolla. Sen kuski jakoi aamuseitsemältä  postit heittolaatikkoon.