Rautavaaralla Helmikuun 12 päivänä.

Eipä taas moneen vuoteen ole näkynyt minkäänlaista kirjoitusta kunnastamme, joten ei meillä luulisi olevankaan mitään erinomaista, jota ehkä olis monenlaista, niin ettei oikein tiedä mistä alkaakaan.

Mutta kun tuo jokapäiväinen leivän puute on melkein joka talossa, niin siitäpä puhelin ensin. Jopa olisikin kummat käsissä, jos ei saha pölkkyjen veto olis niin runsas kunnassamme joten talven aikana poistamme pahinta puutetta.

Tuosta niin sanotun sivistyksen puolesta näytämme olevan kuitenkin jotenki takapajulla, se on, vanhallaan, joka on siitäkin huomattava ettei sanomalehdistäkään tule muuta kun 4 kappaletta, jos eroitamme pois Luostan työkomppanijan.

Pappi muistaa hopeahääpäiväänsä viettäviä

Kulkeissani muuutamana iltana erään talon ohitse, näin monta kynttilää pöydällä. Mäninpä katsomaan, mitä sisällä olisi ja näin jotakin harvinaista meidän paikkakunnallemme. Siellä seurakunnan papin edessä oli pariskunta, joidenka hopeja häät olivat vietettävänä, jossa tilassa pappi piti kauniita ja sydäntä liikuttavia puheita parikunnan onnen vaiheista ja toivotti pariskunnalle Jumalan siunausta edeskin päin.