Pieni poika esitti vanhemmilleen visaisen kysymyksen: ”Hei, missä minä olin silloin kun en vielä ollut äidin mahassakaan?”. Viisas vastaus oli: ”Sinä olit silloin isän ja äidin haaveissa”. En tiedä, miten paljon isä Urho ja äiti Elvi olivat minusta kerinneet haaveilemaan, mutta tiedän, että ainakin Taivaan Isä näki minut jo ennen syntymääni.
Kun elokuun 28.päivänä 1960 päätin tulla tähän maailmaan, sain perheekseni 35-vuotiaan isän ja 21-vuotiaan äidin lisäksi viisi- ja kymmenvuotiaat siskot. Viisi-vuotiaana sain vielä pikkusiskon. Kotiimme kuuluivat 63-vuotias Selma-mummo, häntä kaksi vuotta nuorempi Otto-ukki ja heidän poikansa Timo, 22.
Vuosi- pari ennen syntymääni kotipesästä oli lentänyt pois isän sisarukset Eila (apuhoitajakouluun Joensuuhun), Kyösti (kielen opiskeluun Englantiin), Martta ja Jaakko (tehtaalle Pankakoskelle) ja Liisa (kouluun). Suoraan sodan Lotta-töistä oli opettajaksi kouluttautunut sisaruksista Alli.
Koti Nurmesniemellä
Kodikseni sain ison hirsisen maalaistalon, jonka pihapiiriin oli kohonnut vuonna -54 uljas 8 lehmän navetta. Pihapiirissäpä ei muita rakennuksia ollutkaan, paitsi ukin paja rantatörmällä, rannassa verkkokoju, vähän kauempana vanha musta riihi ja metsän reunassa iso puimala. Pelloilla seisoi monta heinälatoa, pitkä kaksi -osainen keskellä avaria pihapeltoja. Perunakuoppia oli vähän joka puolella, Tiilikkapihassa ja varsinkin Kuoppaharjulla.
Maantielle oli matkaa kilometri, niin kuin järven yli Rannankylällekin. Keyritty -järven rantaan oli kotoa vain kivenheitto ja se siinsi silmiin, kun kotia lähestyi maantieltä Sammakkolammen vieritse. Niemen päähän oli ukin Albin – veli vaimonsa Siirin ja Leena sisarensa kodiksi rakentanut oman talon joka seisoo paikallaan vielä tänäkin päivänä.
