{"id":88,"date":"2015-11-30T21:00:06","date_gmt":"2015-11-30T19:00:06","guid":{"rendered":"http:\/\/u38803.shellit.info\/wordpress\/?page_id=88"},"modified":"2025-02-03T21:14:50","modified_gmt":"2025-02-03T19:14:50","slug":"alussa","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/alussa\/","title":{"rendered":"Alussa…"},"content":{"rendered":"

\"potkupuku_uusi\"<\/a>Pieni poika esitti vanhemmilleen visaisen kysymyksen: \u201dHei, miss\u00e4 min\u00e4 olin silloin kun en viel\u00e4 ollut \u00e4idin mahassakaan?\u201d. Viisas vastaus oli: \u201dSin\u00e4 olit silloin is\u00e4n ja \u00e4idin haaveissa\u201d.\u00a0 En tied\u00e4, miten paljon is\u00e4 Urho ja \u00e4iti Elvi olivat minusta kerinneet haaveilemaan, mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 ainakin Taivaan Is\u00e4 n\u00e4ki minut jo ennen syntym\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n

Kun elokuun 28.p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1960 p\u00e4\u00e4tin tulla t\u00e4h\u00e4n maailmaan, sain perheekseni 35-vuotiaan is\u00e4n ja 21-vuotiaan \u00e4idin lis\u00e4ksi viisi- ja kymmenvuotiaat siskot. Viisi-vuotiaana sain viel\u00e4 pikkusiskon. Kotiimme kuuluivat\u00a0 63-vuotias Selma-mummo, h\u00e4nt\u00e4 kaksi vuotta nuorempi Otto-ukki ja heid\u00e4n poikansa Timo, 22.<\/p>\n

Vuosi- pari ennen syntym\u00e4\u00e4ni kotipes\u00e4st\u00e4 oli lent\u00e4nyt pois is\u00e4n sisarukset Eila (apuhoitajakouluun Joensuuhun), Ky\u00f6sti (kielen opiskeluun Englantiin), Martta ja Jaakko (tehtaalle Pankakoskelle) ja Liisa (kouluun). Suoraan sodan Lotta-t\u00f6ist\u00e4 oli opettajaksi kouluttautunut sisaruksista Alli.<\/p>\n

Koti Nurmesniemell\u00e4<\/b><\/p>\n

Kodikseni sain ison hirsisen maalaistalon, jonka pihapiiriin oli kohonnut vuonna -54 uljas 8 lehm\u00e4n navetta. Pihapiiriss\u00e4p\u00e4 ei muita rakennuksia ollutkaan, paitsi ukin paja rantat\u00f6rm\u00e4ll\u00e4, rannassa verkkokoju, v\u00e4h\u00e4n kauempana vanha musta riihi ja mets\u00e4n reunassa iso puimala. Pelloilla seisoi monta hein\u00e4latoa, pitk\u00e4 kaksi -osainen\u00a0 keskell\u00e4 avaria pihapeltoja. Perunakuoppia oli v\u00e4h\u00e4n joka puolella, Tiilikkapihassa ja varsinkin Kuoppaharjulla.<\/p>\n

Maantielle oli matkaa kilometri, niin kuin j\u00e4rven yli Rannankyl\u00e4llekin. Keyritty -j\u00e4rven rantaan oli kotoa vain kivenheitto ja se siinsi silmiin, kun kotia l\u00e4hestyi maantielt\u00e4 Sammakkolammen vieritse. Niemen p\u00e4\u00e4h\u00e4n oli ukin Albin \u2013 veli vaimonsa Siirin ja Leena sisarensa kodiksi rakentanut oman talon joka seisoo paikallaan viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\"ilmakuva1967_pieni\"<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4iset mielikuvat perheest\u00e4<\/strong><\/p>\n

Is\u00e4
\n<\/strong>Varhaisimmat muistot is\u00e4st\u00e4 ovat ehk\u00e4 autoreissuilta, joita teimme sen j\u00e4lkeen, kun meille hankittiin Mosse joskus 1964. Ja Mosse – kannassahan sit\u00e4 pysyttiinkin niin kauan kuin is\u00e4 sompaa v\u00e4\u00e4nsi. Jaa, ett\u00e4 mihink\u00e4s sit\u00e4 reissuttiin? No helluntailaisten kokouksiinpa hyvinkin. Is\u00e4 piti saarnoja ja soitti niiss\u00e4 hienosti kitaraa. Menoja oli monelle illalle viikossa. Sen j\u00e4lkeen kun meille ostettiin Valmet 361- traktori, useimmat muistikuvat is\u00e4st\u00e4 liittyv\u00e4t niihin t\u00f6ihin. Se oli niin kiehtovaa!<\/p>\n

\u00c4iti
\n<\/strong>Ensimm\u00e4iset mielikuvat \u00e4idist\u00e4 ovat ehk\u00e4 tuvasta, kun isot siskot ovat l\u00e4hteneet kouluun, ja \u00e4iti on \u201duamusen\u201d laitossa tai silitt\u00e4\u00e4 vaatteita puuhellalla kuumennetulla silitysraudalla. Aamulla kun her\u00e4\u00e4n, \u00e4iti l\u00e4htee navettaan ja my\u00f6s illan viimeisiin hetkiinkin h\u00e4n tulee lehmien luota.<\/p>\n

Ukki ja mummo
\n<\/strong>Ukin muistan takomassa viitakkeita pajassaan, puhdistamassa ja korjaamassa kalaverkkoja tuvan ulkoseinustalla tai menossa rantaan. Mummosta varhaisin mielikuva on nukuttamassa minua per\u00e4kammarissa p\u00e4iv\u00e4unille kertomalla juttuja pyyhkeeseen kirjailluita esineist\u00e4 tai istumassa puuhellan \u00e4\u00e4rell\u00e4 kolmijalkajakkaralla maitokeittoa h\u00e4mment\u00e4m\u00e4ss\u00e4.. Aina ei huttu pysynyt padassa ja sen tuoksu on yh\u00e4 v\u00e4kev\u00e4n\u00e4 nen\u00e4ss\u00e4ni.<\/p>\n

Isot siskot
\n<\/strong>Vanhimman sisaren muistan parhaiten etukammarin Linomeum- lattiaan j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 korkokeng\u00e4n kannan j\u00e4ljist\u00e4, viininpunaisesta olkalaukusta ja tytt\u00f6jen kammarin ep\u00e4toivoisesta uunin sytytyksest\u00e4. Toisen isosiskon muistan h\u00e4nen koulusta saamistaan pahvisista koottavista s\u00e4\u00e4st\u00f6lippaista ja jauhokakkaroiden paistamisesta kes\u00e4isell\u00e4 rannalla.<\/p>\n

Pikkusisko
\n<\/strong>Kun kuulin perheeseen syntyneen uuden j\u00e4senen, kadehdin vilpitt\u00f6m\u00e4sti ja ilmoitin saman tien heitt\u00e4v\u00e4ni tulijan tuvan uuniin. Muistan siskon vauva-ajasta vain \u00e4itiyspakkaukseen kuuluneiden voiteiden ja saippuan tuoksun. My\u00f6hemm\u00e4t muistot ovat kun ollaan jossakin kyl\u00e4ss\u00e4 ja siskolla on ihanat pikkumekot ja somat punaiset talvisaappaat.<\/p>\n

Timo
\n<\/strong>Timo oli lapsuuteni leikkikaveri numero yksi. H\u00e4nest\u00e4 ensimm\u00e4iset muistoni ovat veden pumppaaminen karjakeitti\u00f6\u00f6n ja pehkujen pudotus vintilt\u00e4 navettaan sek\u00e4 maitok\u00e4rrien ty\u00f6nt\u00e4minen tiehaaraan ja tietenkin Timon ensimm\u00e4isen levysoittimen hankinta talvisena pakkasp\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Suoj\u00e4rven kansakouluun (1967-68)<\/strong><\/p>\n

Koulutielle l\u00e4ht\u00f6 seitsenvuotiaana oli puhututtanut kotiv\u00e4ke\u00e4 jo jonkin aikaa. Isot siskot olivat k\u00e4yneet Rannankyl\u00e4n koulua. Ukki oli heid\u00e4t ja Karpan lapset sinne veneell\u00e4 aina kuljettanut. Mutta min\u00e4p\u00e4 joutuisinkin nyt Suoj\u00e4rven kansakouluun, kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, siihen ihan l\u00e4helle karhea\u00e4\u00e4nisen Monosen kauppaa.<\/p>\n

Kouluvalmistelut olivat huolelliset. Uudet keng\u00e4t ja kai muutkin kouluvaatteet. Ainakin sinisen verryttelypuseron muistan. Tennarit ja kumpparit olivat jokap\u00e4iv\u00e4n jalkineet, mutta ensimm\u00e4isiksi p\u00e4iviksi piti \u00e4idin vaatimuksesta oikein nahkaiset nauhakeng\u00e4t. Ne nauhat hmm\u2026 Keng\u00e4n nauhat tuottivat minulle suurta huolta. Koulussa kenki\u00e4 ei koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tarvinnut riisua, mutta ent\u00e4p\u00e4 jos nauhat aukeaisivat kesken koulup\u00e4iv\u00e4n? Pahempi juttu. \u00c4iti antoi nauhoista tukiopetusta, mutta enh\u00e4n min\u00e4 osannut nauhoja solmia kouluun menness\u00e4ni. \u201dEnsin tiet alkeissolmun ja sitten n\u00e4ist\u00e4 lenkeist\u00e4 rusetin\u201d, yritti \u00e4iti, mutta turhaan. \u201dAlkeis\u201d \u2013 semmoistapa sanaa en ollut ennen kuullutkaan. Saisipa olla vain kumppareissa, min\u00e4 toivoin.<\/p>\n

Aamulla kyytiin otti taksiautoilija Valto Oksman. H\u00e4n kutsui autoaan Letukaksi, niin kuin Chevroletia sanotaan. Auto tuoksui erikoiselle, tupakan , jota Valto veteli ja auton oma tuoksu sekoittuivat j\u00e4nn\u00e4sti yhteen. Valitettavasti Valto ei el\u00e4nyt kuin keski-ik\u00e4\u00e4n. Kyytiin nousi seuraavaksi Paljakasta Korhosen Toivon Seija ja Jari, ja Voutilaisen Arja. Paluukyydit koulusta tehtiin yhden Ruposella, ruskean keltaisella linja-autolla. Siin\u00e4 oli aina sama siilitukkainen kuski, jonka \u201dkiitos\u201d aina autosta poistuvalle j\u00e4i mieleeni. Ruposta odoteltiin koulun pihalla ja Monosen kaupalla. Ker\u00e4ttiin pihalta limpparipullon peltikorkin aluskorkkeja, ostettiin pennin hintaisia nalle-karkkeja, joskus 5 tai 10 pennin tikkarin ja harvoin keltaisia lakritsat\u00e4ytteisi\u00e4 kalliimpia pikku patukoita.<\/p>\n

Linjakasta odoteltiin Korhosen Raunon ja Jarin kanssa, joista tulikin minulle hyv\u00e4t kaverit ihan yl\u00e4asteelle saakka. Kerran kelien jo kiristytty\u00e4 pakkasiksi, Raunolta putosi kinnas maantie rumpun sis\u00e4\u00e4n, kun uittelimme keppej\u00e4. Toiselta puolelta se saatiin kiinni. Kerran taas joku meist\u00e4 sankareista sai vett\u00e4 rymytess\u00e4mme talviaikaan kenk\u00e4\u00e4ns\u00e4. Piti menn\u00e4 opettajan kotiin kuivattelemaan.<\/p>\n

Opettajakseni sain seurakunnastanikin tutun Maija Korhosen. Yst\u00e4v\u00e4llinen opettaja yritti parhaansa mukaan saada minut sorakielen \u00e4rr\u00e4n puhujaksi, mutta itkulla ja sinnikkyydell\u00e4 R p\u00e4r\u00e4hti ensi kerran ilmoille ihan kotioloissa.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen luokan kirjoitus- piirustusvihko on kalleimpia aarteitani. Ne tuovat viel\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti mieleen ensi askeleet opin tiell\u00e4. Tunnilla oli yleens\u00e4 rauhallista, mutta kerran terhakasotteinen Tarja hutkautti lyijykyn\u00e4ll\u00e4 keskelle Tissarin Hannun k\u00e4mment\u00e4 ja siit\u00e4h\u00e4n tuli v\u00e4likohtaus.<\/p>\n

Koulua oli lauantainakin. Lauantai p\u00e4\u00e4tettiin niin, ett\u00e4 nousimme seisomaan pulpetin viereen ja lauloimme virren:
\nYst\u00e4v\u00e4 s\u00e4 lapsien Katso minuun pienehen<\/em>
\nMinne k\u00e4ynkin maailmassa Sin\u00e4 olet hoitamassa<\/em>
\nOnni t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaihtelee taivaan is\u00e4 suojelee.<\/em><\/p>\n

Ota Jeesus rakkahin Suojaas koti kallehin<\/em>
\nSiunaa \u00e4iti\u00e4 ja is\u00e4\u00e4 Heille elinp\u00e4iv\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4<\/em>
\nJohda Jeesus rakkahin meid\u00e4t taivaan kotihin.<\/em><\/p>\n

Laulu on j\u00e4\u00e4nyt voimakkaana mieleeni, se oli niin harras ja ylev\u00e4. Oli turvallisen tuntuista p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 seitsenvuotiaan kouluviikko.<\/p>\n

Koululla oli keitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Miina. Maija opettaja t\u00e4ss\u00e4 taannoin muisteli, miten olin yhten\u00e4 aamuna tullut kouluun miltei pituiseni kalan kanssa. \u201dPyysiv\u00e4t Nurmesniemell\u00e4 laittamaan t\u00e4st\u00e4 kalasta koulukkaille ruuan\u201d, olin sanonut. Ja Miina teki sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Oton hauesta kalakeiton. N\u00e4in se l\u00e4hiruoka-ajatus jo silloin toimi.<\/p>\n

Koulun l\u00e4hell\u00e4 tiett\u00f6m\u00e4n taipaleen takana asuin my\u00f6s vanha mies, joka liikkui heikosti. Ainakin jaloissa h\u00e4nell\u00e4 oli vikaa. Kerran talvella pyryn j\u00e4lkeen koko koulun v\u00e4ki k\u00e4vi polkemassa sed\u00e4lle polun pohjaa. K\u00f6yhyytt\u00e4kin oli. Kerran Maija pyysi, haluaisinko antaa vanhan reppuni jollekin lapselle. Opettaja korosti omaa halukkuuttani ja niinp\u00e4 min\u00e4 sanoin tarvitsevani reppuni kalareissuillani.<\/p>\n

Luokkamme seinustoilla oli h\u00f6yl\u00e4penkit, joiden \u00e4\u00e4ress\u00e4 yl\u00e4luokan opettaja Olavi Ahola opetti poikia. Muistan, miten Maija j\u00e4nnitti niin kuin varmaan kaikki muutkin sen ajan opettajat tarkastajan tuloa. Ennen l\u00e4\u00e4ninhallituksen tarkastajat kiersiv\u00e4t kaikilla kouluilla kuuntelemassa, miten lapsia opetetaan. Ekaluokan kev\u00e4tjuhla olikin sitten Suoj\u00e4rven koulun viimeinen. Kellom\u00e4en lakkautetulta koululta kahdeksi vuodeksi opettajaksi tullut Maija jatkoi viel\u00e4 11 vuotta Issakan koululla, josta muutti viel\u00e4 moneksi vuodeksi Maaningalle opettajaksi. Vuonna 1902 rakennettu Suoj\u00e4rven koulu muuttui muun muassa sieniasemaksi ja on t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 Sveitsiss\u00e4 asuvan yst\u00e4v\u00e4perheemme kes\u00e4asuntona.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pieni poika esitti vanhemmilleen visaisen kysymyksen: \u201dHei, miss\u00e4 min\u00e4 olin silloin kun en viel\u00e4 ollut \u00e4idin mahassakaan?\u201d. Viisas vastaus oli: \u201dSin\u00e4 olit silloin is\u00e4n ja \u00e4idin haaveissa\u201d.\u00a0 En tied\u00e4, miten paljon is\u00e4 Urho ja \u00e4iti Elvi olivat minusta kerinneet haaveilemaan,…
Luve lissee<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-88","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/88","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=88"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/88\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":150,"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/88\/revisions\/150"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ilkkaroininen.fi\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=88"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}