Niinkuin jo ennen olemme maininneet, on lääket.kand. J. Hjelmman käynyt tutkimassa tätä tautia sen pesäpaikoilla Nilsiän Jumiskylässä.
Sawo on häneltä saanut luotettavia tietoja taudin laadusta, sen synnystä ja millä lailla se lewiää.
Syynä taudin syntyyn tällä kertaa on nähtävästi pitkälle kehittynyt naisen hermoheikkous eli n.k. hysteria. Ensiksi ilmaantui se eräässä nuoressa, noin 15-vuotiaassa tytössä. Ikäisekseen on hän sekä ruumiillisesti että henkisesti hyvin kehittynyt. Ennen sairastumistaan on häntä käytetty lukemassa ja veisaamassa ulkokylissäkin. Jostain syystä lienee hänelle tullut omantunnon waivoja siitä, että hän mielestään ei ollut wiettänyt Jumalalle otollista elämää, kun oli esimerkiksi tansseissa käynyt ahkeraan, niinkuin muutkin saman seudun siewimmät tytöt. Kun hän nyt sattui saamaan suonenvedon kohtauksen, yhdistyi siiheen houreissa puhumista ja veisaamista. Ihmiset seisoiwat paljaspäin hänen ympärillään kunnioittawassa kehässä ja niin tuli saarnaaminen osittain itsetietoiseksi. Yllykkeenä oli se huomio, jota hänen tilansa herätti. Nyt juokseekin jo hän ympäriinsä kylästä kylään ja on kokonaan lakannut tawallisista töistään. Eikä sillä hywä, waan tullaan häntä jo noutamaankin, kuletetaan talosta taloon ja saarnuutetaan. Äitinsä walittaa, että wiewät hänen tyttönsä melkein wäkisin mukaansa. Kun hän ynnä muut samanlaiset oppiäitinään mainitsewat tuota tunnettua saarna-Karoliinaa, niin on heistä ennen pitkää kehittywä tuollaisia pitkällään puhuwia naispappia, jotka harjoittawat sängyssä saarnaamista elinkeinonaan.
Millä lailla tauti lewiää. Hengelliset kulkutaudit lewiäwät samalla tawalla kuin ruumillisetkin. Ne tarttuwat toisesta henkilöstä toiseen yksinkertaisten luonnon lakien waikutuksesta. Nilsiän tauti on siitä selwänä todisteena. Toinen tähän saarnatautiin sairastunut on sekin nuori tyttö, joka maksi yhdessä edellisen kanssa. Hänen elämänsä lienee ollut samanlainen kuin hänen towerinsakin. Ja ennen pitkää sai hänkin ensin wetokohtauksen ja sitten saarnaamiskohtauksen. Siis aiwan samat syyt molemmissa.. Kun hänen ympärilleen kokoontui harrasta, ihmettelewää kansaa, jatkui hänessäkin sairaus. Ja näistä lewisi se yhä laajemmalle. Melkein jokainen sairastunut on esin ollut katsomassa muita. Ylen harwat ovat sairastuneet näkemättä muita, mutta hekin owat kuulemainsa säikyttäwäin kertomusten kautta semmoisista saaneet ensi aiheen tautiinsa. Hywin luonnollista onkin, että naiset ja heikkohermoisemmat miehetkin, joita tätä nykyä lienee taudin wallassa noin seitsemän paikoille, eiwät kaikki kestä sitä wärisyttäwää vaikutusta, minkä suonenwetotautiset tekewät terweeseenkin. Niiden wallassa näet heittelehtii lattialla makaawa sinne tänne ja koukistuu wälistä niin keweläksi, että luulisi selän katkiawan. Kun saarnaaminen on päättynyt, weisaa kokoontunut kansa wirren. Sillä lailla huomaawat aiwan tawalliset, muuten wähäpätöiset ihmiset joutuneensa papin weroisiksi ja koko seudun huomion esineiksi. Ei ole siis ihme, jos he eiwät halua lakata.
Eikä ole sekään toiwomus oudoksuttawa, jota on kuultu terweiden lausuwan, että näet hekin tulisiwat tuollaiseen tilaan. Toiwomus toteutuukin usein, ja saattaa sattua niin, että kun ahtaassa aitassa tai tuwassa, joka on täynnä sekä aikaisia että lapsia, yksi lakkaa ja nousee ylös, toinen kaatuu heti perässä taudin waltaan. Ett´ei tauti joka kerta eikä ainakaan jokaiseen tule noin waan ”itsestään” ja hengen puhallettua se lienee melkein warma. Suurinna waikuttimena tällaiseen tilaan tulemiseen nähtäwästi on halu tehdä itseään huomatuksi. Useimmat sairaista saawatkin kohtauksensa silloin, kun joku tulee heitä katsomaan. -Niinkuin jo sanoimme owat ne kylän siewimmät tytöt, jotka joutuwat kouristuksiin. Sellaisia on tietysti pojilla suurempi sääli kuin muita. Ja auttawina ritareina owat he tawallisesti itseoikeutetut pitämään kiinni taudin tyttöjä heitellessä. Tämä huolenpito jatkuu wielä sittenkin, kun sairas on houreistaan herännyt. Häntä näet sydänalasta ikäänkuin hikoittaa wielä jonkun aikaa jälkeenpäin. Poika istuu wieressä ja koettaa wiihdyttää ystäwäänsä. Jos ei wiihdytettäwä jaksa istua, kulkewat he yhdessä aittaan, jossa on tyttöjen vuode, johon pääsee lewolle. Ehkä tämäkin selittää osansa taudin lewiämiseen ainakin muutamissa.
Millä lailla on lewiäminen estettäwä. Tarttuwa ruumillinen kulkutauti estetään turmiota laajemmille aloille lewittämästä siten, että ne, joissa tauti liikkuu, eroitetaan muitten yhteydestä. Henkisen kulkutaudin kanssa on aiwan samalla meneteltäwä. Kun esim. 18:n vuosisadalla Pariisissa ihmisiä keräntyi erään jonkunlaisena uskontonsa marttyyrina surmansa saaneen miehen haudalle, jossa tapahtui samanlaisia suonenwetokohtauksia kuin Nilsiän tauti on osoittanut olewansa, niin ryhtyi poliisi toimeen. Se piiritti haudan, esti ihmiset siinä yhtymästä ja häwitti sillä lailla taudin aiheen. Tauti lakkasikin jonkun ajan kuluttua, kun wielä pahimmat sairaat oli suljettu hospitaaleihin.
Wiranomaiset, joiden sekautuminen ei kuitenkaan olisi toiwottawaa ennenkun viimeisessä tingassa, woisiwat myöskin kokouksia kirkkokuulutusten kautta suorastaan kieltämällä panna sulkuja tarttumiselle. Alku wiimemainittuihin toimiin lienee piirilääkärin tehtäwä.
Wiipurin Sanomat 1888
