Läänimme hra kuvernööri kuuluu ilman paikkakunnan oloihin katsomatta vaativan maantiet ravista raviin soroitettavaksi. Saattaa se ollakin oikein, mutta onpa maanteiden jaossa ennen otettu paikkakunnan olot tarkkaan huomioon, sillä Rautavaaran ja Hankamäen välisellä tiellä on ehkä kaksi sen vertaa annettu tietä manttaalia kohden kuin vanhalla maantiellä, ja olen kuullut varmasti kerrottavan, että teiden jakokokouksessa olisi ainakin keskustelun alaisena ollut, että sitä tietä saattaa antaa hoidettavaksi suhteellisesti pitemmältä, kosk´ei sitä ole tarvis pitää sellaisessa kunnossa kuin valtatietä. Lieneekö tätä tullut merkityksi pöytäkirjaan eli ei, mutta edelliset kuvernöörit eivät ole soroitusta näin pakollisesti vaatineet, ja uskallammepa toivoa, että nykyinenkin hra kuvernöörimme kallistaisi korvansa meidän köyhäin kovaosaisten puoleen, sillä ajatelkaa että venäjän virstaakin (1.066,8 metriä IR huom) pitemmältä on monella sellaisella huonolla talolla, jolla tuskin on lehmääkään itsellä, hevosesta puhumattakaan. Olipa miten oli, mutta jos yht´äkkiä määräykset täytetään, niin saa moni talo jäädä tientekijälle jo ensi yrityksestä.
Ja vieläpä on rakennettava rovastille pappilaa Nurmekseenkin…
Onpa vielä rasituksia muitakin, sillä rovastillemme rakennetaan pappilaa Nurmeksessa, monta vertaa suurempaa kuin entinen. Mutta lieneekö kohtuullista ensin rakentaa kappeliseurakunnan oma puustellinsa ja sitte rovastin puustelli kolme eli neljä kertaa mahtavammaksi kuin ennen oli?
U.T.
Savo Lauvantaina Marraskuun 2. päivänä 1889
Maanteiden hoito määrättiin aikoinaan niiden tilojen omistajille, joiden maitten halki maantie sattui kulkemaan. Kirjoittaja päivittelee, miten jopa hevosettomat pientilalliset kykenevät ajamaan koko tien leveydeltä (ravista raviin) kuvernöörin vaatiman sorakerroksen tielle. Kirjoittaja arveleekin, että näinpä se kruunu vie vähäväkisten maatkin omilla vaatimuksillaan, IR huom.
